Olen tullut elämäni viimeisiin vuosiin. En tiedä onko jäljellä yksi, viisi vai kymmenen vuotta. Nyt olen yli 80v. Tein sen, mihin pystyin ja mikä oli mahdollista tehdä. Jäljellä on tärkein: elämä. Tuloksilla ei ole merkitystä.
Mietin, jäävätkö kuvat elämäni viimeisiksi aistimuksiksi. Mistä kuvat syntyvät, ajattelenko silmilläni?
Löysin autotallin nurkasta isohkon paperikäärön. Se näytti vanhalta. Avatessani käärön havaitsin siinä olevan vanhoja hiilipiirustuksia. Ne olivat taideopintojeni ajalta 1949-51, siis yli kuuden vuosikymmenen takaa. En ollut koskaan avannut kääröä. Se oli vain ollut olemassa jossakin nurkassa milloin missäkin. Nyt ryhdyin tutkimaan sitä kuin arkeologi jotakin muinaismuistoa. Piti elää näin vanhaksi ennenkuin oppi ymmärtämään nuoruutensa töitä.
