Olen tullut elämäni viimeisiin vuosiin. En tiedä onko jäljellä yksi, viisi vai kymmenen vuotta. Nyt olen yli 80v. Tein sen, mihin pystyin ja mikä oli mahdollista tehdä. Jäljellä on tärkein: elämä. Tuloksilla ei ole merkitystä.
Mietin, jäävätkö kuvat elämäni viimeisiksi aistimuksiksi. Mistä kuvat syntyvät, ajattelenko silmilläni?
Olin
varannut 20 arkkia käsintehtyä nepalinpaperia sekä Conté värikynät lupautuessani
kotimieheksi läntiselle Uudellemaalle, kun muut lähtivät lomailemaan Rhodokselle.
Päätin joka päivä ajaa johonkin piirtämisen arvoiseen paikkaan, mikä se sitten
olisikin. Sellaiseksi näytti muodostuvan ikimuistoinen kivikirkko. Mikä meitä (minua)
vanhassa oikein kiinnostaakaan?
